fbpx

”Uni on parasta meditaatiota”
-Dalai Lama-

Kipu on monelle ihmiselle jokapäiväinen tuttava. Tuttava, jonka seura ei kuitenkaan ole toivottua. Miten näin on päässyt käymään ja miksi kipu ylipäätään kroonistuu?

Kroonistuneesta kivusta puhutaan, kun oireilu on kestänyt enemmän kuin kolme kuukautta tai jos kipua tuottava ongelma jatkuu, vaikka kudosparanemisen olisi pitänyt tapahtua. Lääketiede pystyy auttamaan kroonisen kivun hoidossa valitettavan vähän. Lääkkeillä voidaan katkaista kivulta terä, mutta jäljelle jäävän kivun kanssa on -kuten usein sanotaan- vain opittava elämään. Lääkkeet ovat kuitenkin yhä ensisijainen hoitomuoto, vaikka niiden teho on osoitettu riittämättömäksi. Ne eivät tuo iloa, rohkeutta tai optimismia.

Kroonisen kivun syntytavasta ja pitkittymisestä ei vieläkään tiedetä läheskään kaikkea, vaikka tutkimusta tehdäänkin jatkuvasti. Selkeimmät tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että psykososiaalisten tekijöiden merkitys on fysiologisia suurempi. Monesti kroonistuneen kivun taustalla on myös huonosti hoidettu akuutti kipu. Mikäli kipua on akuuttivaiheessa hoidettu riittämättömästi, sen uusiutuessa kroonistumisen riski kasvaa. Hyvänä suuntana voidaan kuitenkin pitää mm. fysioterapeutin suoravastaanoton yleistymistä tuki-ja liikuntaelinperäisten kipujen aikaisessa vaiheessa.

 

AIVOT JA TUNTEET PELISSÄ?

Aivomme ovat hyvin oppivaiset sekä positiiviseen että negatiiviseen suuntaan. Tämä oppiminen tapahtuu suurimmaksi osaksi automaattisesti. Esimerkki: jos kivunvälitysjärjestelmä keskushermostotasolla on herkistynyt niin jo pelkkä kivun pelkääminen voi riittää signaaliksi aivoille luoda kiputuntemus. Kipu kokemuksena syntyy siis aina aivoissa, monen tulkintavaiheen kautta.

Kokemillamme tunteilla on siis vahva vaikutus kipujen pitkittymisessä. Krooninen kipu on monimutkainen kokemus, eikä vain oire jostakin. Kokemukseen liittyy aina merkitys, se mitä henkilö ajattelee omasta kokemuksestaan. Merkitys määrittää sen, miten henkilö selviää kipujensa kanssa. Jos taustalla on kielteinen merkitys, sitä vaikeampi on elää kivun kanssa. Kielteinen merkitys näkyy monesti aiheettomana pelkona, ahdistuksena ja passiivisena elämäntapana, mikä taas saattaa aiheuttaa oireita myös muualla. Selviämisen kannalta onkin oleellista erottaa tuntemuksen merkitys kokemuksen merkityksestä. Edellinen on aina epämiellyttävä, kielteinen, jota kokemus ei välttämättä aina ole.

”Pelko pois ja pysy liikkeellä”

Omalla vastaanotolla tyypillisin pitkäaikaisesta kivusta kärsivä asiakas oireilee selkäkivulla. Tämä on myös kansantaloudellisesti merkittävin ryhmä. Vuonna 2012 selkäkipu ja -sairaudet aiheuttivat Suomessa hieman yli 2,1 miljoonaa sairauspäivärahapäivää ja 120 miljoonan euron sairauspäivärahakustannukset. Lisäksi selkäsairauksien takia työkyvyttömyyseläkkeellä oli 26 600 henkilöä, mikä aiheutti 360 miljoonan euron työkyvyttömyyseläkekustannukset. Tämä on mielenkiintoista, sillä selkäkipu itsessään on hyvin normaalia. Kuten professori Hannu Luomajoki sanoo: ”selkäkipu on kuin nuha”. Yleensä se paranee ajan kanssa itsekseen ja suurin osa meistä kokee sen elämänsä aikana. Vain 5-10%:lla kivun taustalta löytyy vakavampi sairaus tai hermojuuriongelma. Loput 90-95% luokitellaan hyväennusteisiksi epäspesifeiksi alaselkäkivuiksi. Kroonistuneessa tilanteessakin vain 15% saa varsinaisen selkäsairausdiagnoosin.

Australialaisen selkätutkija Peter O’Sullivanin kehittämän alaselkäkivun luokittelun perustana onkin nimenomaan laaja biopsykososiaalisen eli koko ihmisen ja hänen elämäntilanteensa huomioon ottava lähestymistapa. Ei kuntouteta selkää, vaan ihmistä, joka selän omistaa. Pyritään siis huomioimaan vahvasti jo edellä mainitsemiani asioita. Syy kroonistumisen taustalla on yleensä jokin muu kuin rakenteellinen ongelma.

 

LÄHDETÄÄNKÖ LIIKKEELLE UNESTA?

Yksi kroonisen kivun hoidon peruspilareista on uni. Tiedetään, että huono unenlaatu voi aiheuttaa jatkuvaa kipua terveelläkin ihmisellä. Moni ymmärtää, että kivut voivat häiritä yöunta, mutta tutkimukset osoittavat myös sen, että huono unenlaatu lisää riskiä kivun kehittymiselle ja alentaa selkeästi kivunsietokykyä. Tämän lisäksi huono unenlaatu voi johtaa akuutin kivun pitkittymiseen ja toipumisen hidastumiseen. Kivuista jo kärsivien on siis tärkeä ymmärtää, että uni ja kipu ovat läheisessä yhteydessä ja vaikutuksessa toisiinsa. Paremmin nukkuminen auttaa merkittävästi kivun kanssa pärjäämiseen, vireystilaan ja elämänlaatuun.

Suomalainen tutkija ja lääkäri Helena Miranda esittelee vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan ’Ota kipu haltuun’ 18 lääkkeetöntä työkalua pitkäaikaisen kivun hallintaan. Näistä nostankin tässä esille erityisesti unen vaalimisen, liikunnan ja tietoisen läsnäolon. Yksi Mirandan viesteistä on, ettei pitkäaikaista kipua kokevien tarvitse tyytyä huonosti nukkumiseen, ja mikä tärkeintä, kipuoireisen uniongelmia voidaan hoitaa. Kroonisetkin kipuoireet lievittyvät monesti ajan kanssa hyvän ja elvyttävän unen avulla. Moni kipupotilas kertookin suoraan voivansa paremmin, kun unta hoidetaan.

”Sinä et sitä minussa näe, mutta minä tunnen sen joka yö”

Jokainen voi aloittaa helposti oman unen vaalimisen huomioimalla esimerkiksi seuraavat tekijät.

Rauhoita mielesi, kehosi ja ympäristösi. Noudata myös säännöllistä päivärytmiä. Moni pitkäaikaisista kivuista kärsivä pitkittää säännöllisesti nukkumaan menoa kivun pelossa. Tämä kuitenkin johtaa usein vain negatiiviseen oravanpyörään.

Himmennä valoja. Pimeässä ärsykkeet vähenevät.

Sammuta tv ja mobiililaitteet viimeistään tuntia ennen nukkumaan menoa. Näytöstä heijastuva sininen valo vähentää melatoniinin eritystä, joka vaikuttaa suoraan nukkumiseen.

Rauhoitu tunnin verran ennen nukkumaan menoa. Esimerkiksi hengitysharjoitukset ovat hyvä apuväline. Voit aloittaa harjoittelun helpolla 4-7-8 tekniikalla. Ohjeet tähän löydät täältä

Tämä on kolmiosaisen blogitekstin ensimmäinen osa. Kahdessa seuraavassa perehdytään krooniseen kipuun liikunnan ja tietoisen läsnäolon näkökulmasta. Toivottavasti herätti ajatuksia.

 

-Kauniita unia-

 

Mia Marttinen
Fysioterapeutti, CMP, Maitland erikoistuva
Movement Fysios

Jaa tämä: