Kun henkilö käy valittamassa kantapääkipua lääkärille, saattaa lääkäriteksteissä tai fysioterapialähetteessä lukea diagnoosina kantakalvontulehdus. Se on käytännössä sama asia kuin tässä blogikirjoituksessa käsiteltävä plantaarifasciitti. Se on ylipäätään yleisin jalan kiputila eli potilaita on määrällisesti paljon. Kuitenkin, on muistettava, että jalkaterän alueella on raportoitu yli 2000 eri vaivaa eli erotusdiagnostiikan kanssa on syytä olla tarkkana. Useimmiten plantaarifasciitin hoito on konservatiivinen ja suurin osa potilaista hyötyy konservatiivisesta hoidosta (eli ei-leikkauksellisesta hoidosta). Tutkimusten mukaan vaiva olisi yleisempi miehillä kuin naisilla mutta omana kokemuksenani etelä-Suomessa työikäisen väestön kanssa urani tehneenä sanoisin näppituntumalta, että valtaosa omista potilaistani on ollut naisia. Tiedä sitten, kun en ole kuitenkaan asiasta kirjaa pitänyt… Yhtä kaikki, ensisijaisia riskitekijöitä plantaarifasciitille ovat seisomatyö, ylipaino ja kestävyysjuoksu. Joissain teksteissä on myös mainintaa iästä (50+), tupakoinnista ja perinnöllisyydestä.
Miten plantaarifasciitti tyypillisesti oireilee?
Plantaarifasciitissa kantapää on tyypillisesti kipeimmillään aamuisin, sillä plantaarifascia kiristyy yöllä. Usein kipu on pahimmillaan aamun ensimmäisillä askeleilla, toisaalta kipu voi provosoitua pidemmän seisomisen tai kävelyn aikana tai ilmetä liikkeellelähtökipuna istumisen jälkeen. Kipu on pistävä, jopa puukoniskumainen tunne jalkapohjassa lähellä kantapäätä.
Miten plantaarifasciitti syntyy?
Mikrotrauma on vamma, joka aiheutuu toistokuormituksesta kudoksille. Oireilu alkaa mikrotraumojen yhteydessä salakavalasti pikkuhiljaa. Mikrotraumoista puhutaan paljon erityisesti olkapääongelmien yhteydessä (Physical Therapy of the Shoulder, 2004). Kivun on ajateltu johtuvan degeneratiivisesta prosessista eli kulumamuutoksesta plantaarifasciassa sen kiinnitysalueella calcaneuksessa eli kantaluussa. Riskitekijöitä degeneraatiolle ovat mm. ikä, liikapaino, suuri määrä jalkojen päällä olemista arjessa sekä lyhentynyt tai kireä pohjekompleksi ja / tai akillesjänne. Degeneraatio aiheuttaa sen, että plantaarifascian joustavuus vähenee.
Plantaarifascia kudoksena
Plantaarifascia on jäykkä sidekudosrakenne kantapään ja päkiän välillä. Usein kuulee, että kantapääkivussa on ohjattu hoidoksi plantaarifascian venytyksiä. Kuitenkin, tutkimusten mukaan plantaarifascia ei veny eikä sen kuulukaan venyä. Sen sijaan plantaarifascian tehtävä on välittää voimaa kantapään ja päkiän välille ponnistettaessa, jotta mediaalikaaren (eli kansankielellä jalkaholvin) kohoaminen pääsee syntymään.
Jos kudos ei kerran veny, miksi silti puhutaan plantaarifascian ylivenytystilasta? Tai miksi potilaat usein kertovat vastaanotolla, että ”no kun mulla on kantapäässä se luupiikki”? Jos kivuliaasta kantapäästä otetaan röntgenkuva, voi röntgenlausunnossa tulla vastaan termi sporn-muodostuma. Selityksenä sille: plantaarifascia kiinnittyy kantaluun luukalvoon. Ylenpalttinen ja pitkäkestoinen pitkittäissuuntainen vetokuormitus alkaa vetämään luukalvoa irti luusta. Luun ja luukalvon eli periostin väliin syntyy näin ollen tyhjä tila. Oikeasti tyhjää tilaa ei tietenkään muodostu, vaan luukalvon ja luun välinen tila täyttyy osteoblastisoluilla eli muodostuu uudisluuta pitkittäissuuntaisen vedon suuntaisesti piiikkimäiseksi muodostumaksi. Kipu ei siis primääristi aiheudu siitä, että kantapää tömähtää kovalle alustalle vaan nimenomaan liiallisesta pitkittäissuuntaisesta vetokuormituksesta.
Miksi kantapäähän sattuu?
Periosti eli luukalvo on vahvasti tuntohermotettu kudos. Tilanne, jossa periostiin kohdistuu jatkuva kova veto, on taatusti kiviulias. Tilanne ei kehity hetkessä vaan vaatii kuukausien tai jopa vuosien ylikuormituksen tai virheellisen kuormittumisen. Periostin lisäksi myös itse plantaarifascia ärtyy. Lopputulemana on plantaarifasciittina tunnettu tilanne.
Onko olemassa ”akuuttia plantaarifasciittia?
Äkillisempi, voimakas jalan pronaatiosuunnan liiallinen kuormitus ei niinkään aiheuta plantaarifascian irtoamista periostista vaan vaurion itse plantaarifasciaan. Se voi olla osarepeämä tai joskus jopa totaalirepeämä. Nämä tilanteet pitäisi saada nopeasti kiinni, ettei tilanne kehity krooniseksi ja potilaalle kehity kroonista kipua. Plantaarifascian kiputilanteet voidaan siis karkeasti jakaa kroonisiin ja akuutteihin / semiakuutteihin plantaarifasciavaivoihin. Jako täytyy tehdä siksi, että näissä hoito on oleellisesti erilainen.
Mikä plantaarifasciitin tyypillisesti aiheuttaa?
Karkeasti voidaan sanoa, että plantaarifasciitin aiheuttaja löytyy kävelystä eli askelluksen analysointi on tutkimuksessa tärkeää. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että määrääväksi tekijäksi nousee se, kuinka paljon ja kuinka kauan ajallisesti askelsyklin aikana jalkaterä on pronaatiossa. Pronaatio ei kuitenkaan ole kirosana vaan se on liikesuunnan nimi. Pitää muistaa, että askeleessa pitää tulla pieni joustopronaatio mutta varsin nopeasti pronaatiovaiheesta pitäisi päästä napakkaan supinaatioponnistukseen. Mikäli näin ei tapahdu vaan jalka menee pronaatiossa ison osan askelsyklistä, voi olla, että jalkapohjan kudokset eivät siedä jatkuvaa vetorasitusta loputtomiin vaan alkaa tapahtumaan luukalvon irtoamista kantaluusta ja kantapää kipeytyy. Pitkittyneen pronaation syyt kävellessä ovat hyvin yksilöllisiä joten tilanteen korjaamiseksi ei voi blogitekstin yhteydessä antaa yleispätevää reseptiä. Toisin sanottuna, plantaarifasciavaivoja ja niiden syntysyitä on yhtä paljon kuin kävelijöitäkin. Siksi potilaiden kävelyttäminen on tärkeää. Kävelyn analysoiminen on syyn selvittämisen ytimessä.
Mikä muu voi sitten aiheuttaa kantapääkipua?
Joskus harvoin kantapäähän voi tulla paikallinen hermopinne kookkaan sporn-muodostuman takia. On myös muita raportoituja hermopinnepaikkoja kantapään alueella. Nämä ovat yleisesti ottaen haastavia tilanteita, joissa voidaan joutua kirurgiseen hoitoon. On myös osoitettu, että kroonisten hermopinteiden seurauksena myös plantaarifasciassa on voitu todeta kroonisia tulehdusmuutoksia (Shacklock, M., Clinical Neurodynamics). Erotusdiagnostisesti hermopinteessä on usein lepokipua ja kipu on muutenkin enemmän on/off -tyyppistä. Hermopinne aiheuttaa myös tyypillisesti kipuaaltoja ja potilaat kuvaavat kipua tykyttäväksi tai viiltäväksi. Hermopinteen aiheuttama kipu ei välttämättä korreloi millään tavalla rasitukseen kuten plantaarifasciitti taas tyypillisesti tekee. Lisäksi ns. neurodynaamiset testit ovat usein positiivisia hermopinteessä kun taas plantaarifasciitissa ne ovat negatiivisia.
Plantaarifasciitin kuntoutuksesta
Kivun hoito on alkuvaiheessa erittäin tärkeää, jotta päästään itse plantaarifasciitin syyn korjaamiseen käsiksi. Shockwave-hoito on erittäin tehokas tapa hoitaa plantaarifasciitin aiheuttamaa kipua. Kuitenkin, on muistettava, että hankalimmillaan potilaan kivun taustalla voi olla jopa vuosikymmenten liiallinen tai virheellinen jalan kuormittuminen. Ei siis voida koskaan luvata, että vaiva hoituu, mutta todennäköisesti sitä voidaan kuitenkin helpottaa ja aina kannattaa yrittää! Kuntoutuksesta kuitenkin tarkemmin plantaarifasciittiblogin seuraavassa osassa.
Kirjoittaja:
Antti Marttinen
Fysioterapeutti OMT
Alaraajafysioterapeutti (SAFY)
Lue lisää plantaarifasciitin hoidosta: